Monien kyselyjen perästä oon päättänyt alkaa jakaa reissuani teidän kanssa.
Katsotaan, jatkuuko se Suomessa muiden asioiden lomassa. Inspiraatio blogin kirjoittamiseen tulee Keniasta, Afrikka kuuluu kaikkien silmille.
Nyt on kuitenkin mahdollisuus päästä lukemaan, mitä se elämä oikeasti on keskellä banaanipuiden ja makoisien mangojen!
And because I have friends from all over the world, here it its for you.
I'll start to share my trip to Africa. Let's see, if my writings continue in Finland. Inspiration to write this blog comes from Kenya. Stay tuned to read more from life surrounded by bananatrees and juicy mangos!
Minkä takia Kenia? Oli yleisin kysymys työkavereiden, perheen ja kavereiden suusta. Hendrik sanoi vuosi takaperin, ettei aio palella Suomessa seuraavaa talvea. Ei siinä valikoimaa sitten ollut. Hendrik on viettänyt pari aiempaa talvea päiväntasaajalla ja sitä kautta kontaktit asumiseen onnistui.
First of all, why Kenya? My boyfriend said to me last winter that he’s not gonna spend whole next winter in cold so I didn’t have choices, didn’t want to cry in cold while he’s at equator. Hendrik have spent two winters before in Kenya, by his contacts we found roof to our heads.
 |
| Lähtöjännitystä / Exitement |
 |
Aurinko valaisi medän matkaa jo Nairobista /
We had sun with us already from Nairobi |
Köyhyyden näkeminen ja melkeinpä koskettaminen kävi toteen jo ajomatkalla lentokentältä Nairobista meidän kohteeseen Nyahururuun.
Poorness was with us already on our ride from Nairobi airport to our destination Nyahururu.
 |
| Karibu! / Welcome! |
 |
| Koti / Someone calls this home |
 |
| Meidän kotikatu / Our homestreet |
Kadut on täynnä roskaa. Kaikkea puusta paperiin ja muovipakkauksiin. Autonrenkaita, ruuantähteitä ja joskus vanha sohvakin. Se on surullista, mutta sen keskellä täällä eletään. Jätehuolto ei tosiaankaan ole sitä mitä meillä kotona Euroopassa.
Streets are full of trash. Everything from plastic, paper, wood, whatever. Car tires, leftovers from food, sometimes old sofa. It's everyday life to walk among those trashy roads. Recycling and taking care of trash cries and badly.
 |
| Matatu |
 |
Täällä on omat lihatiskit "Butcheryt". Voitte vain kuvitella hajun joka sieltä tulee kuumalla säällä etenkin. /
Local meatshops "Butcherys". The smell is awfull especially in hot days.
|
Julkinen liikenne. Tsiisus. Siihen pitää tottua ja se on yksi vaikeimmista. Paikalliset minibussit, mitkä on suosituimpia kulkuneuvoja täällä, matatut, ahdetaan niin täyteen, että tämä pikkolopoika, joka keräilee matkustajilta rahaa, on perse puoliksi ulkona ikkunasta tai sitten makaa muiden matkustajien päällä. Enkä tahtoisi kyllä omalla autolla alkaa ajamaan tässä liikenteessä. En vaikka maksettaisiin.
Public transport is something where you have to get use to. In our village, they usually push matatus (local minibusses, most common for public transport) overfull so the “moneycollector” who they have in each one of them, is ass half from the window or laying on those travellers who are in second seats, behind the driver. Trafic itself is one word. Terrific. It seems to be that the quick eat the slow.
 |
| Pelaamaan ? / You wanna play with us ? |
 |
| Paikallista / Local goods |
 |
| Nainen työssään / Women in her work |
Nyahururussa ensimmäisenä koin, että ihmiset juoksevat kadun toiselta puolelta vaan koskeakseen sun paljasta kättä. Jotkut on jopa eläimellisiä, eivät ole eläessään nähneet valkeaa ihmistä. Jotkut enempi ystävällisemmin kuin toiset. Uskon, että se on sitä uteliaisuutta.
In Nyahururu I experienced first time in my life that people run after you because of yur skincolour. They are little animalic in our village, some haven't propably never seen white. They wanna touch your skin, yell after you, with nice thoughts or not that nice. It's all about curiousity I think.
Kommentit
Lähetä kommentti