Most Bighearted African Mama

Jos näätte mut kävelemässä Kallion kaduilla tän ommellun kassin kanssa, se on straight from Kenya ja vielä käsintehtyä! Mary läksiäislahja mulle. <3 / If you see my walking in Kallio from grocery with this pannier, it's straight from Kenya and handmade! leaving gift from Mary. <3

Tämä postaus on omistettu ihanimmalle, voimakkaimmalle ja suurisydämiselle naiselle, johon tutustuin Keniassa.

Let me introduce you the most warmest woman who I got to know in Kenya. 

Hän nauraa, puhuu suoraan mitä ajattelee, rakastaa koko sydämestään ja hänestä tuli mun kenialainen mummo! Saanko esitellä, Mary Njambura Gitahi, Falling Waters -koulujen johtaja. 

She laughs, she speaks straight, she loves from all her heart and she named her as my Kenyan grandmother. Her name is Mary Njambura Gitahi. She is the manager of private school Falling Waters. 

Ei ollut Maryn lapsuus ruusuilla tanssimista, niinkuin ei muidenkaan köyhien lapsien heidän kylässään. Mary oli jo pienestä pitäen töissä farmeilla äitinsä kanssa, jotta saatiin koko kymmenlapsinen perhe ruokittua. Ei ollut sosiaalitukea eikä edes omaa maata. Kaikki piti ainsaita ja tehdä alusta loppuun. Kylä oli brittisiirtolaisten perustama. Oli siellä lapsuudessa seikkailuitakin. Enkä yhtään epäile, varmasti lapsesta saakka ollut fiksu ja terävä niinkuin timantit!

Mary's childhood was tough. Like other kids in her village, she worked in farms among her mother to get food to table to the whole big 10 children family. They didn't have own land or any social income. All they had to deserve and work really hard for everything. Village was made of colonist people who arrived to Kenya years ago. Mary also told me that as her childhood life was adventurous. I believe she was already then smart and sharp like a diamond. 

Ensimmäisiin valkoihoisiin hänen kontaktinsa oli vasta opiskeluvuosinaan pääkaupungissa Nairobissa, Maryn opiskellessa opettajaksi. ei paljoa turistit vielä pienemmissä kenialaisissa kylissä niihin aikoihin pyörineet.

By growing and getting teacher education in university, Mary said that those were first times when she ever saw white people. In Nairobi, when she was at her student years. White didn't reach small villages in those times. 

Marysta tuli ala-ja yläasteen opettaja, erikoistuen kieleen ja uskonnolliseen opetukseen. Hän työskenteli Nyahururun kunnalle, kunnes idea omasta koulusta iski heidän päihinsä miehensä Johnin kanssa. Ensin ei ollut kuin tontti vailla minkäänmoista rakennusta. Pikkuhiljaa rakennellen pihalle nousi oma talo sekä koulurakennuksia. Tätä nykyä tilaa on yli 200 oppilaalle ja henkilökunnalle. On siinä ollut tekemistä. 
Vuonna 93 Falling Waters perustettiin, alkuun vain päiväkotina. Vanhemmat kuitenkin halusivat lapsensa jatkavan tämän samaisen pariskunnan kouluissa opetuksen tasosta ja lämpöisistä ihmisistä johtuen, joten päätettiin perustaa ala-sekä yläaste, vuonna 2000.

Mary got profession as primary and secondary teacher, specialised in languages and religious education. Mary worked for Nyahururu government, until they decided to set down own school with her husband John Gitahi.
They had bare plot. All buildings were their made. Nowadays there stands buildings which can hold 200 hundred pupils and all other staff. 
In 1993 they started with kindergarten. Kindergarten became that famous that parents wanted their child to continue study with this couple. That's how started story of primary and secondary of Falling Waters, in 2000. 

Kysyin Marylta, että mikä on sitten kaikista rankinta tässä työssä?
Niinkuin edellisessä tekstissä kirjoittelinkin, koululla on paljon myös lapsia, jotka ovat pelastettu niin sanotuista ääriolosuhteista. On vaikeaa ymmärtää, miten maailmassa voi olla niin paljon pahaa. 
Käytännön tasolla ongelmia ovat opettajien vaje, maksamattomat koulumaksut ja kova kilpailu koulujen kesken. Jo pienessä Nyahururussakin oli varmaan 20 eri koulua, joten en ihmettele miksi se huolettaa.

I asked from Mary, what is the most hardest in her work? 
I've been introduced those mistreated children who she have saved to her school. It's always hard when emotions and empathy are in the game.
Most worry in practical levels are lack off teachers she said, unpaid bills from parents and big competitions between schools. In Nyahururu there was lot of schools, so I don't doubt on that. 

Kysyin myös, että mikä sitten pitää hänet tällä tiellä ja saa jaksamaan?
Hän vastasi yksinkertaisesti intohimo. Tätä työtä ei voi tehdä ilman intohimoa ja rakkautta lapsia kohtaan. Kun koulu vie yli 12 tuntia päivässä, on siitä tykättävä. En kyllä suurisydämisempää afrikkalaista tiedäkään. Yhteistyökykyiset ja kannustavat vanhemmat tekevät työstä myös helpompaa.

I asked also, what then drives her still and keep smile up on her face? She answered that she have passion. You can't do this kind of work if you don't have inner drive to do this. She's surely the most big hearted African who I know. The way she treats children and guides them in their lives is amazing. She said that it's pleasure to work with children and their parents when they're friendly and parents supporting aswell.

Mary unelma olisi vielä jonain päivänä omistaa oma yliopisto tai ammattikorkeakoulu. Minä en epäile yhtään etteikö tämmöinen vielä joku päivä seisoisi ja menestyisi. Tässä naisessa on virtaa kun vähän suuremmassakin kylässä! 

Mary's biggest dreams is to one day have own university or/and college. I don't doubt that this woman couldn't make that. She have as much power as in even bit bigger village! 

Mulla meni monet illat Maryn kanssa hänen olohuoneessaan jutellen, teetä juoden ja parhaimpia hedelmiä syöden. Muistutti omasta mummasta Suomessa. 
Tämän perheen luona asumiseni oli kaikista kotoisin koko Kenian matkan aikana.

I use to spend evenings talking with Mary, drinking tea and eating fruits with her. She liked us much. She reminded me of my own grandma in Finland. I enjoyed staying with this family the most in my time in Kenya.